Mansikkamaata

Perustin heinäpellolle mansikkamaan ensimmäiset rivit vuonna 2014. Isäni  möyhensi maan jyrsimellä ja äitini kanssa nypimme ja harasimme juolavehnän juurakkoja ja muita rikkakasveja pois minkä kerkesimme. Lopuksi kasasin lapiolla kohopenkin, johon asetin mansikkamuovin ja istutin 30 ostotaimea, joista 20 oli Polkaa ja 10 Honeyonea. Viime kesänä saimme jo melko hyvän sadon mansikkamaalta! Tänään mansikka kukkii riveissä komeasti!

Viime kesänä isäni möyhensi uuden rivin mansikkaa ja loppukesällä käänsin jo umpeen kasvanutta maata lapiolla ja poistin rikkaruohon juuria. Oli jo syksy, kun sain uuden rivistön valmiiksi, mutta suurin osa selvisi talven yli vaikka pelkäsin etteivät taimet ehdi juurtua. Taimia käytin vanhempien kasvien rönsyistä irrotettuja alkuja. En muistanut istutushetkellä että vain emokasvia lähimpiä taimia suositellaan käytettäväksi, joten nähtäväksi jää, miten satoisa rivi syntyi. Nyt taimet voivat ainakin hyvin ja ovat jo kukassa! Tänään täytin tyhjät kohdat alkuperäisen mansikkamaan sivustalle kasvaneilla taimilla, joten mansikkamaalla on nyt noin 60 yksilöä!



Mansikka on varsin helppo ja kiitollinen kasvi! Tähän mennessä hoitotoimenpiteitä on ollut vain viime vuoden kuivien lehtien poisto ja rivinvälien siistiminen rikkakasveista. Sopivalla katemateriaalilla jälkimmäisestä hommastakin voisi luopua. Kunhan. Huolehtii, ettei vesi pääse juuristolla makaamaan ja että sadekaudella mansikat tuulettuvat riittävästi, mansikka tuottaa helposti satoa ja säilyy hyvinvoivana ilman suurempia ponnisteluja.

Tipu tuli

Sunnuntaiaamuna ajattelin vielä kerran kääntää munat ennen tiistain arvioitua kuoriutumispäivää, mutta yllätyksekseni kuoriutuminen olikin jo alkanut! Kaikki tiput olivat tehneet reiän kuoreen, mutta lopulta 1,5 vuorokautta tämän jälkeen vain yksi tipu selviytyi kuorestaan ulos. On mahdollista, että liian myöhään nostettu kosteus ehti kuivattaa kalvot juuri kriittisessä hetkellä. Todennäköisesti kuoriutumisen ajoittuminen johtui hautomalaatikon lämpötilasta, joka olo ehkä muutaman asteen kymmenyksen verran optimaalista lämpötilaa korkeampi. Ensi kerralla säädämme lämpötilaa hiukan alemmas ja nostamme kosteuden päivää tai paria aiemmin.

Yksinäinen tipu on vielä koneessa kuivumassa ja elättelen vielä toivoa että joku onnekas muna vielä kuoriutuisi, vaikka se tässä vaiheessa epätoivoiselta jo tuntuukin. Illemmalla siirretään tipu parempaan kasvupaikkaan ja aletaan opettaa sille ruokailu ennen kuin ruskuaispussin sisältö kokonaan loppuu.

Ensimmäinen särö kuoressa!

Kuoriutuminen etenee!

Hitaasti mutta varmasti...

Lopulta tipu ponnisti itsensä kuoresta ulos. Kuvassa tapahtumasta ei ole kulunut kuin joitain minuutteja eikä tipu ole vielä kuivunut söpön pörheäksi.

Haudontalaatikkoraportti

Läpivalaisimme viisi haudontalaatikkoon laitettua munaa eilen, ja iloksemme havaitsimme niistä neljän lähteneen kehittymään! Laatikko näyttää siis ainakin tässä vaiheesa toimivan erinomaisesti! Netistä on löydettävissä selkeitä kuvia eri päivinä läpivalaistuista munista, mutta siis kolmannen ja neljännen päivän kohdalla voi kehittymään lähteneissä munissa nähdä verisuoniston. Kehittymättömän munan poistimme koneesta.

Haudontalaatikko rakennettiin täältä löytyvää ohjetta mukaillen. Rakentaminen oli ohjeiden avulla helppoa ja yksinkertaista jopa ilman suurempaa sähköteknistä osaamista. Lisäsimme laatikkon lämpöeristystä vuoraamalla laatikon ulkopuolelta foliolla ja laittamalla vuoratun laatikon sopivankokoiseen styroxlaatikkoon, minkä jälkeen lämmöt sai nousemaan tarvittaviin lukemiin ja pysymään sopivina helpommin. Lisäksi lisäsin laatikkoon suljetun vesiastian, jonka tarkoituksena on varata lämpöä lisäämättä kuitenkaan kosteutta liiaksi.

Jännityksellä odotan, mitä jatkossa tapahtuu. Arvioitu kuoriutumispäivä on 19.4., joten vielä on odottamista ennen kuin tiput mahdollisesti kuoriutuvat!

Pikkupupuja!

Ensimmäiset pupunpoikaset olivat tänään ilmestyneet pesäkoloistaan esille! Aivan supersuloisia pieniä lyllertäjiä. Jännityksellä olimme odottaneet, mitä tapahtuu niissä karsinoissa, joissa naaraita on yhden sijasta kaksi, mutta tämän päivän perusteella huoli on ollut aiheeton. Yhdessä karsinoista vipelsi kahden naaraan kanssa yksittäinen poikanen, joka sai rauhassa makoilla kummankin emon kyljessä. Toinen naaraista imetti poikasta ja toisenkin naaraan alla poikanen kävi, mutta jäi epäselväksi, saiko toiseltakin naaraalta maitoa, kun tilanne kesti vain hetken ennen naaraan liikkumista kauemmas poikasesta.

Nämä(kin) kuvat ovat valitettavasti vain huonoja kännykkäräpsyjä, mutta ainakin jotain viitettä näistä saa poikasten koosta ja söpöydestä.

Haudontalaatikko

Hautomakoneen osto on käynyt ajoittain mielessä, sillä se mahdollistaisi siitosmunien tilaamisen vaikka kanat eivät olisikaan hautomatuulella. Sen avulla kanaparveemme olisi helppo saada uutta verta, tai hankkia vaikka jonkun kokonaan uuden lajin siitosmunia! Kuitenkin maatiaiskana on sen verran tehokas ja hyvä hautoja, että vähäiseksi jäävän käytön vuoksi kalliin hautomakoneen osto ei isommin houkutellut. Pienellä googlailulla löysimme netistä helpot kotitekoisen hautomakoneen ohjeet, joten ei muuta kuin rakentelemaan! Tilasimme eBay kautta Kiinasta tuulettimen, termostaatin ja muuntajan, ja kotoa käyttöömme otimme kanalaan varten ostetun, mutta ylimääräiseksi jääneen ritilävalaisimen, käytöstä poistetun 60W hehkulampun, muovilaatikon, styroxlaatikon, hiukan foliota, johdon sekä pistotulpan kierrätykseen menoa odottavasta vanhasta jääkaapista, pois heitetyn palan kanaverkkoa, laudanpätkän, muovikipon sekä vanhan margariinirasian kansineen. Nyt tilatut osat maksoivat alle 10 euroa, joten mikään suuri menetys ei ole vaikka kone ei toimisikaa. Tiistaina laitoimme testierän munia laatikkoon. Käytimme omien kanojemme munia, koska toisaalta tiedämme niiden olevan suurella varmuudella hedelmöittyneitä ja toisaalta mahdollinen epäonnistuminen ei harmita niin paljon. Jännityksellä odotamme, toimiiko kone. Tältä se näyttää:

Hautomalaatikko. Lämpötilan laskiessa laatikon päällä oleva termostaatti sytyttää laatikossa olevan hehkulampun, joka toimii ainoana lämmönlähteenä.

Kurkistus kannen alle. Tuuletin tasaa lämmön ja kosteuden, jotta munat pysyvät tasaisen lämpiminä. Tarvittava kosteus haihtuu alareunan vesikiposta. Kanaverkko estää munia joutumasta kosketuksiin laatikon pohjalle mahdollisesti tiivistyvän veden kanssa. 

Tipuja ja pupuja

Myös toinen haudonta onnistui ja nyt kanalassamme piipittää 10 tipua! Olin todennäköisesti kirjannut haudonnan aloituspäivän väärin, koska muuten kyseessä olisi ollut ihan ylipitkä haudonta. Olimme jo poistamassa näitä "epäonnistuneita" munia kanan alta, kun kuulimme yhdestä munasta piipitystä ja seuraavana päivänä uudet tiput kuoriutuivatkin.

Kaninpoikasia on onnistuttu pesäkopin kantta raottamalla laskemaan 7, mutta koska emme halua häiritä pikkukaneja pesää tonkimalla, on mahdollista että poikasia on tätä enemmän. Lisäksi epäilen kahden muun naaraan ainakin synnyttäneen, joten ties miten monta poikasta karsinoissa pehkujen alla piileskelee!

Pieniä kaninpoikasia pesän suojissa.

Kevättä rinnassa

Kevät, miten ihanaa aikaa! Perheemme sai alkuvuodesta uuden ihmisjäsenen ja kanala/kanilassa lisäännytään vauhdilla. Kuun alussa kuoriutuneet vuoden ensimmäiset, Ruppa-kanan hautomat kuusi tipua piipittävät kilpaa kanalassa ja tänään yhdelle kaneistamme on syntynyt poikasia! Lisäksi toinen kaniemoista näyttää synnyttäneeltä, mutta poikaset on piilotettu karsinaan niin hyvin etten ole niitä löytänyt. Tällä hetkellä kanalassa hautoo yksi kana, mutta tämä on istunut pesässä jo huolestuttavan kauan ja voi olla etteivät munat tule kuoriutumaan. Toivottavasti lähipäivinä saadaan vielä lisää pupuja, sillä talvella meillä kylässä ollut lainauros tapasi kaikki viisi naarastamme.

Pikkupupuja on syntynyt! Kuvassa kaninaaraan pesäkoppiin rakentama karvapesä, jonka sisässä voi nähdä aavistuksen vaaleanpunaisista karvattomista poikasista. Synnytys on tapahtunut juuri äsken tuoreista verijäljistä päätellen.