Luonnonantimia

Kylmän ja sateisen kesän hyviä puolia on tietysti herkkuja pursuavat metsät! Kantarelleja puskee lähimetsässä niin, ettei sieniretkelle tarvitse kotoaan poistua, ja isoja, meheviä mustikoita kasvaa myös sellaisissa paikoissa, joissa viime vuonna ei ollut juuri mitään kerättäväksi kelpaavaa.

Nam!

Mustikanpoiminta onnistuu parhaiten aamulla ennen lapsen heräämistä itkuhälyttimen kantaman päässä talosta (onneksi on aamu-uninen tyttö, joka herää vasta yhdeksän kieppeillä) tai päiväunien aikana paikoissa, joissa vaunut saa parkkeerattua metsätien varteen ja itse kerää mustikoita kuulo- ja näkömatkan päässä. Sienestys sen sijaan onnistuu myös lapsen kanssa, ainakin jos tietää paikat jo valmiiksi. Lapsi kun ei sylissä viihdy ja maastossa liikkuminen sujuu hieman hitaasti, kun polun varrella on niin paljon keppejä ja kiviä tutkittavaksi. Lapsen kanssa sienet tulee kerättyä pudistamattomina, mutta koska kerään tällöin tavallisesti vain paistinpannullisen kerrallaan, ei ylimääräistä työtä jää paistovaiheeseen mahdottomasti.

Retkisaaliin tarkastelua. 

Lapsen kanssa hitaasti kävellessä tulee tarkastelua luontoa ihan eri tavalla kuin yksin retkeillessä. Kävyllä kasvaa hauska jouhinahikas, kuusimetsän yleinen laji, joka kokonsa vuoksi jää helposti huomaamatta.