sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Tipujen siirto sisätiloihin

Ensin Mini ja Mega hautoivat vierekkäin kolme viikkoa.


Sitten tuli tipuja...


...joita aluksi lämmitettiin pesässä vierekkäin sulassa sovussa.


Lopulta siirryttiin ulos etsimään ruokaa ja oppimaan elämää.


Ja siihen loppui sopu. Kolmantena päivänä molemmilla kanoilla oli taisteluarpia ja kova nokkiminen toisiaan kohtaan käynnissä. Tarkoituksemme oli joka tapauksessa siirtää tiput emoineen kanalan sisäpuolelle, sillä sateiden vuoksi ulkotarhassa alkoi olla hyvin vähän kuivia kohtia ja vaikka maatiainen onkin karaistunut kana, halusimme helpottaa tipujen oltavia kuivan sisätilan avulla. Tähän toki vaadittiin vähän askartelua: kaniloosien rakentamista kanalan uudelle puolelle, kuivikkeiden ja pesäkoppien + muiden tarvikkeiden siirtelyä, uroskaninuorukaisten siirto uuteen loosiin kanalan poikaspuolelta, emokanin siirto kanalasta omaan loosiinsa, poikaspuolen kuivikkeen vaihto, kanalan kuivikkeen osittainen vaihto, kanalan ja poikaspuolen väliseinän irrotus ja lopuksi tipujen kiinniotto ja kanalaan kuljetus (onnistui hyvin kaninkuljetusboksilla), kanaemot siirtyivät itse kiltisti perässä tipujen äänet sisältä kuullessaan. Kanalan etuna on ainakin se, että kuivaa oleskelu- ja kuopsutustilaa on paljon enemmän kuin ulkona ja pesälaatikoita on useita ja ne ovat kaikki vieraita eli kanoilla on tilaa väistellä toisiaan ja kumpikin saa valita uuden pesäkopin suojakseen eikä tarvitse tapella siitä alkuperäisestä laatikosta. Aiemmin meillä on käytössämme ollut erillinen poikaspuoli, mutta arvailimme, että tappelu jatkuisi pienehköjä tilassa, joten tilaa lisätäksemme yhdistimme sen kanalaan. Poikaspuolelle ei myöskään ole kulkua ulos, joten nyt emot voivat halutessaan viedä poikaset takaisin ulkotarhaan, jos kokevat sen enemmän kodikseen. Muu parvi tuskin kesäaikaan poikastenhoitoa häiritsee, sillä ne ovat kaikki päivät ulkona. Lisäksi ulkotarhakin on (kanisyistä) jaettu kahteen osaan, joista parvi yleensä viettää aikansa siinä kauimmaisessa osassa, kun taas emo todennäköisesti johdattaa poikasensa vain kanalaa lähempänä olevaan osioon (jossa ne kuoriutuivatkin) helpomman pääsyn ja ehkä myös tuttuuden vuoksi. Jännittävää nähdä, miten siirtoon suhtautuvat, säilyykö sopu paremmin ja milloin palaavat takaisin ulkotarhaa kuopsuttamaan.


torstai 3. syyskuuta 2015

Tipuja!

Reilut kolme viikkoa sitten yksi kanoistamme, Mini, innostui hautomaan ulkotarhassa olevassa pesälaatikossa. Keräsimme muutamana päivänä kahdeksan munittua munaa talteen siitosmuniksi ja asettelimme ne kolme viikkoa sitten pesään kanan alle (ja tietysti poistimme aiemmin haudotut munat pesästä). Tämä tehdään siksi, että kaikki munat kuoriutuisivat samaan aikaan, sillä mikäli osa munista saa etumatkaa haudonnassa, on vaarana että ne kuoriutuvat ennen muita ja emo saattaa tämän jälkeen jättää loput munat hautomatta. Haudonnasta innostui kuitenkin myös toinen kanamme, Mega, ja viimeisimmät kolme viikkoa hautomalaatikossa onkin istunut kaksi kanaa lähes taukoamatta vierekkäin niin, että toinen on hautonut munia ja vieressä toinen kana tyhjää pesää. Sitten kun hautoja on käynyt suorittamassa nopean jaloittelun ja ruokailun, tyhjässä pesässä istuva kana on nopeasti siirtynyt munien päälle hautomaan. Totesimme, että järjestely on enemmän kuin hyvä ainakin siinä tapauksessa että osa munista kuorituu vasta myöhemmin ja toinen kanoista lähtee liikkeelle kuoriutuneiden poikasten kanssa. Tämän järjestelyn kautta on mahdollista, että toinen kana jää vielä hautomaan hitaampia kuoriutujia ja useampi poikanen pääsee kuoriutumaan! Tietysti jännityksenä on vielä se, onko kukkomme jo ehtinyt saavuttaa sukukypsyyden ja ovatko kanamme hyväksyneet sen riittävästi polkemaan. Yritystä on ainakin ollut! :)


Tänäaamuna mieheni kuuli sitten piipitystä pesästä eläimille ruokaa viedessään! Maltoimme odottaa iltaan asti kunnes kävimme kurkistamassa varsinaisessa pesässä istuvan Megan alle. Vain yksi tipu, ilmeisesti juuri kuoriutumassa oleva poikanen ja kuoriutumattomia munia, joita emme sen tarkemmin ehtineet laskea. Utelias mieheni kurkisti vielä pesän vieressä istuvan Minin alle ja yllätys oli suuri, kun sen alla havaitsimme kaksi tipua ja jokusen munan! Näköjään kanat olivat vielä viime metreillä päättäneet jakaa munat keskenään! Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten poikasten hoito suoritetaan. Viimeksi kun näiden kahden poikaset kuoriutuivat parin viikon erolla, Mini joutui aluksi väistelemään aggressiivista Megaa, mutta lopulta sai molemmat poikueet hoitaakseen. Jännä nähdä, vaikuttaako tämä yhteishaudonta kanojen väleihin ja onko poikastenhoito yhtä sopuisaa kuin haudontakin.