Ensin Mini ja Mega hautoivat vierekkäin kolme viikkoa.
Sitten tuli tipuja...
...joita aluksi lämmitettiin pesässä vierekkäin sulassa sovussa.
Lopulta siirryttiin ulos etsimään ruokaa ja oppimaan elämää.
Ja siihen loppui sopu. Kolmantena päivänä molemmilla kanoilla oli taisteluarpia ja kova nokkiminen toisiaan kohtaan käynnissä. Tarkoituksemme oli joka tapauksessa siirtää tiput emoineen kanalan sisäpuolelle, sillä sateiden vuoksi ulkotarhassa alkoi olla hyvin vähän kuivia kohtia ja vaikka maatiainen onkin karaistunut kana, halusimme helpottaa tipujen oltavia kuivan sisätilan avulla. Tähän toki vaadittiin vähän askartelua: kaniloosien rakentamista kanalan uudelle puolelle, kuivikkeiden ja pesäkoppien + muiden tarvikkeiden siirtelyä, uroskaninuorukaisten siirto uuteen loosiin kanalan poikaspuolelta, emokanin siirto kanalasta omaan loosiinsa, poikaspuolen kuivikkeen vaihto, kanalan kuivikkeen osittainen vaihto, kanalan ja poikaspuolen väliseinän irrotus ja lopuksi tipujen kiinniotto ja kanalaan kuljetus (onnistui hyvin kaninkuljetusboksilla), kanaemot siirtyivät itse kiltisti perässä tipujen äänet sisältä kuullessaan. Kanalan etuna on ainakin se, että kuivaa oleskelu- ja kuopsutustilaa on paljon enemmän kuin ulkona ja pesälaatikoita on useita ja ne ovat kaikki vieraita eli kanoilla on tilaa väistellä toisiaan ja kumpikin saa valita uuden pesäkopin suojakseen eikä tarvitse tapella siitä alkuperäisestä laatikosta. Aiemmin meillä on käytössämme ollut erillinen poikaspuoli, mutta arvailimme, että tappelu jatkuisi pienehköjä tilassa, joten tilaa lisätäksemme yhdistimme sen kanalaan. Poikaspuolelle ei myöskään ole kulkua ulos, joten nyt emot voivat halutessaan viedä poikaset takaisin ulkotarhaan, jos kokevat sen enemmän kodikseen. Muu parvi tuskin kesäaikaan poikastenhoitoa häiritsee, sillä ne ovat kaikki päivät ulkona. Lisäksi ulkotarhakin on (kanisyistä) jaettu kahteen osaan, joista parvi yleensä viettää aikansa siinä kauimmaisessa osassa, kun taas emo todennäköisesti johdattaa poikasensa vain kanalaa lähempänä olevaan osioon (jossa ne kuoriutuivatkin) helpomman pääsyn ja ehkä myös tuttuuden vuoksi. Jännittävää nähdä, miten siirtoon suhtautuvat, säilyykö sopu paremmin ja milloin palaavat takaisin ulkotarhaa kuopsuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti