Uusi kukkola

Juhannuksena saatiin vihdoin valmiiksi oma tarha ylimääräisille kukoille. Rakensimme sen puuvajan taakse, ajatuksena laajentaa kukoille vielä myöhemmin nukkumatilaa vajan sisään. Nyt kukoilla on tilaa käytössään reilu 10 neliötä. Nelimetrinen nukkumaorsi saatiin kätevästi asennettua vajan pitkän räystään alle niin että räystäs tarjoaa kukoille sekä sade- että näkösuojan.

Kukot uuteen tarhaansa tutustumassa.

Kukkolan tolppien kiinnitykseen käytettiin metallisia aitatolpan jalkoja, jotka olivat aiemmin olleet käytössä koiratarhassa. Puutavarana käytettiin sekä kierrätyslautaa että uutta puutavaraa. Kanalaa rakentaessamma kaivoimme alaverkon syvälle maan sisään, mutta kukkotarhan paikalla se ei olisi maan kivisyyden ja juurakkojen vuoksi ollut mahdollista, joten verkon reuna jäi maanpintaan ja se peitettiin vain ohuelle maakerroksella ja mahdollisten petojen pääsyä vaikeutettiin kantamalla suuria kiviä verkon helman päälle. Kukkolan leveys sovitettiin kanaverkon leveyteen, jotta saimme tarhan katettua mm. petolintujen varalta. Räystään alle tarhan päätyihin sahattiin kierrätysvanerista seinät, jotka lisäävät nukkumaorren suojaisuutta. Heti ensimmäisenä yönä kukot asettuivatkin tiiviisti orren kulmaukseen.

Alaverkko paikoillaan. Seinustan polttopuupino odottaa siirtoa ennen seinäverkon asennusta.

Tarhaa käyttökuntoon siivotessani harmittelin useaan otteeseen entisaikojen heikkoa jätehuoltoa ja tapaa heitellä jätteet ympäriinsä. Ymmärtäisin hyvin, jos roskat olisi aikoinaan kasattu yhteen kohtaan tontilla, mutta kun niitä on aivan joka puolella. Jokainen metsänreuna, polunvarsi, pellonlaita ja tiensivu suorastaan pursuaa jos jonkinlaista roskaa ja jätettä, joka on aikojen saatossa osin hautautunut karikkeen ja kasvillisuuden alle. Koska kukot kuopsuttavat erittäin ahkerasti maata, oli tärkeää saada roskat mahdollisimman tarkasti kerättyä. Rapsuttelin maata haravalla, kepillä ja käsilläni ja lopulta iso jätesäkki oli täyttynyt roskista tästä muutaman neliön alueelta sekä sen lähiympäristöstä! Kaikkein harmillisin oli aivan kukkolan reunan alueelta paljastunut lasimurska, jota maanpinta oli täynnä noin neliön alueelta. Lopulta totesin, että vaikka kuopsuttaisin lopun päivää maata, maahan jäisi kuitenkin vielä murua, jonka kukot varmasti kuopisivat esiin, joten päätin kattaa tämän pienen alueen kattotiilien paloilla, joita puuvajan toinen seinusta oli "kätevästi" täynnä.

Osa karikkeen alta paljastuneesta lasimurskasta. 

Kukot siirrettiin aamulla uuteen kotiinsa, jotta niillä olisi päivä aikaa tottua uuteen asumukseensa. Kukot eivät siirrosta tuntuneet välittävän, vaan alkoivat lähes heti tutustua tarhaansa ja kuopsutella ruokaa maasta. Kukkotarhasta ei ole näköyhteyttä varsinaiseen kanatarhaan, mutta äänekäs kieunta kyllä kuuluu tarhojen välillä, kun nuoret kukkomme kuuluttavat useaan otteeseen päivässä reviiriään.

Kukot sammaleen kimpussa. Huolimatta siitä, että kukoille kannetaan joka päivä iso sylillinen tuoretta apilaa ja heinää syötäväksi, kivi kaluttiin puhtaaksi parissa päivässä.